Blogi päättyy

30.5.2017

Pin This

En tahdo tehdä vetistelytekstiä enkä muistella menneitä. Bloggaaminen oli pitkään parasta bestiä, mutta sitten ei enää ollutkaan. Aika mennä eteenpäin, tai ainakin jättää tämä ahdistavaksi käynyt riippakivi-tyhjäruutu-ikuinen-bloggaajablokki taakse. Lopetan blogini. Jätän viikoksi-pariksi vielä nykyiset tekstit näkyviin (lähinnä jos haluatte ottaa reseptejä talteen), ja sitten piilotan koko sivuston.

En osaa vielä sanoa, jääkö bloggaamista ikävä. Tai lukijoita, feedbäkkiä tekemisistäni ja kullanarvoisia vinkkejä. Todennäköisesti kyllä, mutta sen vasta aika näyttää. Ja sitten mietitään asiaa uudestaan.

Haluan kiittää kaikkia lukijoitani. Oikein kovasti ja suurella sydämellä. Ei tämä olisi ollut samanlainen jokerimatka ilman vastaanottavaa osapuolta. Kiitos siis <3

Jatkan Vegetuutti-hommia Youtuben puolella, ottakaa se haltuun jos ei vielä ole. Pidän Facebookissa Demi Aulos-sivun kaikenlaiselle sälälle pyhitettynä: päivitän sinne toilailuja, kuvia ja videoita aina silloin tällöin. Instagramista löydyn nimellä demiaulos. Myös sähköpostitse minut tavoittaa, jos tulee jotain erikoista mieleen, demi.aulos at gmail.com.

Aurinkoa ja rakkautta!


Hetki ennen h-hetkeä

2.5.2017

Pin This


Maaliskuun lopusta tähän päivään (tai teknisesti huomiseen) olen valmistautunut yhteen ja samaan asiaan: pääsykokeisiin. Korkeakoulupohdinnoissa päädyin hakemaan Hesojen yliopistoon, ykkösvaihtoehtona yleinen ja aikuiskasvatustiede. Pääsykoe on sama kuin luokanopettajilla, erkkapedaan hakevilla, lto:illa yms kasvatustieteen hakijoilla ympäri maan: VAKAVA-koe.

Siihen aineistona on ollut kuuden akateemisen artikkelin yhteenkoottu teos Samalta viivalta 11. Sitä tässä ollaan nyt plärätty ja päntätty viimeiset kuusi viikkoa. Olen rampannut valmennuskurssilla, kirjoittanut muistiinpanoja, tehnyt harjoituskokeita, alleviivannut, yliviivannut, aikajanoitellut ja käsitekarttaillut. Aluksi akateemiseen tekstiin syventyminen oli hankalaa, mutta kyllä teemat ja aiheet ovat pikkuhiljaa avautuneet.


Istumalihakset ovat toki olleet kovilla, viimeisin vastaava valmistautumisrutistus kun oli kolme vuotta sitten yo-kokeissa. Olen lukenut vähintään muutaman tunnin päivässä, enintään sellaiset kahdeksan-yhdeksän. Täytyy sanoa, että olen ihan tyytyväinen tähän valmistautumiseeni. Jos viime lauantain harjoituskoe olisi ollut tositilanne, ja pisterajat samat kuin viime vuonna, olisin päässyt läpi. Vähän rimaa hipoen, ehkä. Mutta läpi kuin läpi.

Viikonloppuna iski kuitenkin jonkinlainen stoppi koko lukemisiin. Ikään kuin aivot sanoisivat "kiitos, nyt riittää". Tartuin sitten kirjaan, tehtävään tai muistiinpanovihkooni, kaikenlainen vastaanottavuus tuntuu olevan poissa. Joten, mitä viikonloppuuni kuului?




Kolmas PING Helsinki, inspistä, rohkeutta, miljoonayleisöjen omaavia puhujia ja blogituttuja. Ystäväni mökki, ristiseiskaa, sää kuin helmikuussa, rentoa oleilua. Ensimmäinen Stadi-vapunpäiväni, Kaivarinrannassa varmaan kymmenien tuhansien haalaripöksyjen ja lakkipäiden seassa. Kuntosalikäynti, ensimmäinen laatuaan sitten maaliskuun lopun. Eilinen äkki-inspiraatio muutamasta biisistä, piti tottakai kirjoittaa, vaikka yksi lähtikin vähän lapasesta.

Eli paljon ja kaikkea, mutta missä Samalta viivalta 11?! Ei näy. Ei mahtunut kuvaan. Oh boi. Tänään olen pyrkinyt palaamaan takaisin valmistautumisdraiviin, mutta sama aivoblokki tuntuu edelleen. Tässä on nyt tankattu liikaa samaa asiaa. Ne p-arvot, kontekstit, diskurssit, rekisterit, kognitiot ja oppimistuloksia ennustavat tekijät Helsingin metropolialueen yläkouluissa ovat jo hallussa. Huomenna astelen kokeeseen täysin paniikissa tietäen, että teen parhaani, enempään en pysty.