Aivan lukossa ja jännittää (01/17)

1.2.2017

Pin This





















Siinä missä viimeiset kolme viikkoa olivat leppoisaa oleskelua Espanjan lämmössä (ja lumisateissa...), kaikki kasaantuu nyt sitten yhteen tänne takaisin tullessa. Ei, en valita! Espanjassa alkoikin jo melkein tulla tylsää. Tosin paino sanalla melkein.

Psykoterapia, työnhaku, yliopistoon valmistautuminen, kuntavaalit, Vegetuutti. Monta rautaa on tulessa, mutta huominen jännittää eniten. Huomenna on muuttopäivä, ja tahdoin tulla kertomaan sen tuomista fiiliksistä. En kuitenkaan osaa. Kirjoittamisen suhteen olen aivan lukossa. Siispä Instagram-kuvissa palaan tammikuun reissuun ja toivon sen korvaavan vähän huonoa bloggaamistani.

ps. Olen pahoillani kun en ole saanut aikaiseksi vastata blogiin tai Youtubeen tulleisiin kommentteihin. Yritän parantaa tapani, ja kiitos silti teille, jotka jaksatte kommentoida! Jokaisen luen kyllä ja jokainen piristää. <3

Epävarmuutta treenaamassa

12.1.2017

Pin This




Tiedän, tiedän... tartun myöhässä muotivirtauksiin. Croptopit olivat in joskus 2015(??), mutta silloin ne olivat itselleni ehdoton no-no. Vaikka minä hiihtelen minihameissa, polvisukissa, farkunriekaleissa ja syvään uurretuissa paidoissa - vatsan näyttämisessä menee se henkinen rajani. Sitä en kestä enkä siedä.

Vatsani ei ole täydellinen. Raskauden jälkeen ihoni ei ole kimmonnut takaisin samaan elastisuuteensa kuin ennen raskautta. Ymmärrettävää, mutta silti niin vaikea hyväksyä. On arpea ja löllöä ihoa. En usko, että saavutan enää koskaan litteä vatsa- unelmaani, vaikka sitä onkin niin helppo huijata korkevyötäröisillä farkuilla ja korseteilla.

Nyt päätin astua ulos mukavuusalueeltani. Ostin Primarkista paidan, lyhyen sellaisen. Vedin päälleni ja päätin olla itsevarma. Täällä kolmentuhannen kilsan päässä kotoa tätä on hyvä treenata. Vaikka laihistankin näissä kuvissa ja vaikka niistä hylkäsinkin suurimman osan, silti, tässä minä ja kaistale vatsaani. Tämä on minulle isompi juttu kuin aavistattekaan!


Elämää Espanjan auringon alla

6.1.2017

Pin This












Tulipa runollinen otsikko. No jaa, vähän sellaista epätodellisen utuista elämä on tosiaan ollut täällä, Välimeren rannikolla, Euroopan ja Afrikan välissä. Espanjan pienessä kaupungissa nimeltä Torrevieja, siis.

Saavuttiin tänne viikko ja yksi päivä sitten Norwegianin siivin. Norwegian oli valintana sekä halpa että ainoa - siis todellakin ainoa lentoyhtiö, joka lentää suoraan väliä Helsinki - Alicante. Valintaan oli siis syynsä. Lento oli tunnin myöhässä. Meillä oli odottamassa autokyyti lentokentältä kämpille, siispä Helsinki-Vantaalta soiteltiin pikkupaniikeissa että hei, oletteko tietoisia, että tullaankin myöhemmin kuin ilmoitettiin.

Olivathan he. Vuokrattiin pieni kaksio Vuokrausrantuu.comin kautta. Meitä viehätti aluksi yhtiön suomalaisuus ja asiantuntevuus. Vuokrausrantuu on pieni perheyritys, joten jokainen työntekijä tuntuu todella tietävän "missä mennään". Meidän saapumisemme aikana paikalla oli suomalainen tuuraajatyöntekijä, joka kertoi automatkalla kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman ensitiedon kohteesta ja kämpästä.

Oltiin asunnolla vasta neljältä paikallista aikaa, yöllä siis. Seuraava päivä meni tutustuessa, ihmetellessä ja ihastellessa. Oli harmittavan pilvinen sää kun käytiin tsekkaamassa huudit. Huonekalukauppa, autoliike, ruokakauppa, autopesula, huonekalukauppa, autokorjaamo, autoliike, huonekalukauppa. Kääk, oltiin teollisuusalueella! No, illalla sain kuin sainkin viiniä ja wifin toimimaan. Kaikki bueno.

Vuokratussa asunnossamme on tosiaan pari makkaria, keittiö-olkkari ja wc-kylppäri. Pieni ja kompakti, edullinen ja turvallinen. Hotellia ei edes kannattanut harkita näin pitkälle matkalle, jo pelkästään tiskikone, pyykinpesukone, hella, jääkaappi ja mikro tekevät suuren muutoksen tähän päivittäiseen arkeen. Nyt voidaan tulla ja mennä omien aikataulujen mukaisesti, eikä olla sidottuja vaikkapa hotellin ateriarytmeihin tai muihin. Ja onhan tämä huomattavasti kodikkaampi vaihtoehto!

Teollisuusalueen asukkaiksi tupsahdettiin puolivahingossa. Onneksi täällä on pienet piirit ja lyhyet välimatkat (tulee ihan koti-Kerava mieleen <3), pääkatu vie rannalle vartissa kävellen ja toiseen suuntaan mentäessä vastaan tulee ostoskeskus kaikkine palveluineen aivan muutaman korttelin päässä. Ei tämä sijainti siis ongelma ole, mutta tuli vähän yllärinä!

Muitakin ylläreitä on matkan varrelle sattunut. Turistit kuulemma tunnistaa siitä, että he (me) ovat puolialasti. Täällä siis paikalliset huitelee karvalakit ja toppatakit viuhuen, kun minä ja äiti kuoritaan vaatekerros toisensa päältä aivan hiki päässä. Ei täällä ihan hellelukemiin pääse, mutta tässä tätäkin kirjoittaessani istun partsilla, aurinko porottaa niskaan. Asteita on about kahdeksantoista, mutta urheilutopilla ja -shortseilla tarkenee, kun tuuli ei käy tähän. Tai siis tulee jopa kuuma.

Toki kaikki pienet kulttuurierotkin yllättävät, vaikka tiedettiinhän, että niitä tulee olemaan. Ilmalämpöpumpuista ja churrojen vähyydestä poskisuudelmiin ja roskaamisen paljouteen on ollut häkellyksiä, mutta ei onneksi sen kummempia kuitenkaan. Minulle on ollut hämmennys huomata, miten paljon lihaa / vähän vegaanista täällä onkaan - tästä aiheesta on muuten video tulossa!

Tajusin Facebookista muutama päivä ennen matkaa, että hei, meillähän on tuttuja siellä. Siskoni kummi, hänen puolisonsa ja Oso Blanco (=jääkarhu)-koira asuvat samassa kaupungissa, ja heistä on ollut ihana hyöty ja seura täällä! Ollaan käyty mm. Espanjan kuudenneksi suurimmassa ostoskeskuksessa, La Zeniassa. Oi, sitä kulutusjuhlan määrää. Primarkissakin tuli käytyä ensimmäisen - ei viimeisen - kerran. Tänne kuulemma iskee alennukset juurikin loppiaisen jälkeen, joten ensi viikolla taas...

Torreviejassa järjestetään joka perjantai suurensuuret markkinat. Käytiin siellä eilen (loppiaisen vuoksi tällä viikolla nämä markkinat olivatkin torstaina) ja hups vaan meni vähän liikaa fyrkkaa. Viima sai kauan haluamansa radio-ohjattavan auton. Minä taasen... khöh... okei, siellä oli joku myyjäjäbä, joka niin nätisti hymyili ja lirkutteli, että lähes tinkimättä mukaan lähti pari mekkoa. Olen niin vietävissä, lol.

Muuten päivät ovatkin sitten menneet leppoisissa tunnelmissa. Ulkoilua, juoksulenkkejä(!!), epäonnistuneita kampaamokäyntejä, ruokakauppaa ja ruoanlaittoa, vino tintoa ja ristikoita. Kuten arveltiinkin, matkan parasta antia on ehdottomasti aurinko. Se tekee kyllä niin suuren eron tähän arkiseen eloon ja oloon! Energialevelit ovat olleet korkealla ja mieliala myös, ainakin päivisin.

Täällä ajatukset ovat levänneet ja uudelleenjärjestäytyneet useampaan kertaan. Tai ainakin tämä on äidin selitys jatkuviin painajaisiini ja todella häiriintyneisiin uniini. Että alitajunta prosessoi kaikkea. No, voi olla. Joka tapauksessa on ollut hyvinkin tarpeellinen välimatka Suomeen ja siellä odottaviin asioihin.

Kuten esimerkiksi siihen, että helmikuun alussa koittaa muutto. Minun ja Viiman kotiin.