When syksy really hits you

20.9.2016

Pin This






Luonto on mahtava lääke.
Vaivasi sitten stressi, ahdistus, arjen turtumus tai levottomuus, luonto auttaa.

Ihan pieni metsäpyrähdyskin riittää.
Pieni rauhoittuminen puiden keskellä.
Keskittyminen kaikilla aisteilla.

Syksy on ihanimmillaan juuri nyt.
Valoa riittää vielä myöhään, lehdet kellastuvat hiljakseen, kaikki hidastuu talvea varten.
Lämmin suositus.

Tulevaisuusahdistus

12.9.2016

Pin This

    (tässä kuvasssa voisin unohtaa koulut ja pätevyydet ja ryhtyä omavaraiseksi ja onnelliseksi)

TULEVAISUUSAHDISTUS TULEE, EN OLE VALMIS. Tai kokoajanhan se on päällä, aaltoilee lievästä pahaan ja pahasta katastrofaaliseen. Nyt ollaan siellä katastrofaalisessa. Vaikkei tässä ole mitään hätää tai kiirettä, silti pääni hätäilee ja kiirehtii. Ei ole meinaan sitä The Suunnitelmaa. Vielä.

Valmistuin viime keväänä lähäriksi ja ylioppilaaksi. Nyt työskentelen määräaikaisena lähinnä lähärikoulutuksen pohjalta, vaikka nimike onkin toinen. Työsoppari loppuu vuoden lopussa. Ja sitten. ?!?!?!??!?!?!??

Tahtoisin siis opiskella uuden ammatin. Tai tutkinnon. Tai siis molemmat. Mutta hiton hitto, en yhtään tiedä, että mitä. Tai että mihin olisi järkevä lähteä edes yrittämään. Ja mitä kautta. Ja missä. Miksei kaksikymppisille ole olemassa oman elämän opoja kun niitä tarvitaan?

Viime viikot olen viettänyt nenä ruudussa kiinni, selailemassa yliopistojen ja amkkien tarjontoja, pähkäilemässä ja pohtimassa. Olen edennyt hiukan - ainakin nyt tiedän, että Helsingin yliopisto ei tarkoita vain yhtä rakennusta. Heh.

Olen yrittänyt katsoa asiaa monesta näkökulmasta. Minun ei ole mahdollista hakea muihin kuin lähipaikkakuntien oppilaitoksiin, joten kaikista rysäisimmät Helsingin koulut jäävät suosiolla väliin. Tahtoisin tutkinnon, jolla avautuisi monia työpäikkamahdollisuuksia ja ylipäätään työllistyminen olisi ainakin melko varmaa. Yliopisto kiinnostaa instituutiona ammattikorkeaa enemmän, ainakin näillä näkymin.

Ammattikorkeassa kiinnostaa oikeastaan vain yksi ala: viittomakieli. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa pääsisin opiskelemaan tulkiksi neljässä vuodessa. Jos siis pääsisin sisään, 20 onnekkaan joukossa Kauniaisten kampukselle.

Yliopistossa olisi sitten taas useampi kiinnostava aihe: erityispedagogiikka, kasvatustiede, logopedia ja sosiaalityö. Pakko myöntää näin keltanokkana, että  tutkinnon koostamisen suunnitteleminen tuntuu kuin opiskelisi opiskelua varten. Tähän päälle vielä mahdolliset valmennuskurssit, pääsykokeet, avoimen yliopiston opinnot ja mitkä lie, olen ihan pulassa.

Kaikista eniten tahtoisin vain päättää. Tahtoisin löytää pari-kolme omaa alaani, joihin henkisesti valmistaudun hakemaan ensi kevään yhteishauissa. Tulkki-amk on niistä varmaankin yksi, mutta entäs tuo yliopistopuoli? Kannattaako näillä spekseillä edes yrittää hakemaan noita opiskelupaikkoja Helsingistä?

Viimeinen mökkireissu tänä vuonna

11.9.2016

Pin This






Mieheni mielestä mökkeily on ympärivuotinen harrastus. Minä olen eri mieltä. Ilman kääntyessä viileään ja puiden menettäessä lehtiään on aika sanoa mökille heipat, nähdään ensi vuonna. Kun on taas lämmin. Muutaman kerran olen nimittäin antautunut suostuteltavaksi talvimökkeilylle, se se vasta ankeaa onkin. Ja kylmää.

Tänä viikonloppuna taisi siis tapahtua viimeinen mökkireissu ennen seuraavaa kesää. Lauantaina koko perhe heräsi historiallisesti kello 7.00, ensimmäisenä nuorin, sitten mieheke ja sitten minä. Koska hei, kun yksi bongaa bambit ikkunasta, ei siinä muut voi mitenkään nukkua. Peura/kauris/???-lauma maiskutteli aamupalansa mökin pihamaalta ja jätti muutaman läjän meille palkaksi.

Viikonloppuun mahtui myös yksi linna Raaseporissa ja yksi pludaus lähes jäiseen (no ok, 16-asteiseen jos pintavettä katsotaan) mereen... Raaseporin linnanrauniot kannattaa käydä ehdottomasti tsekkaamassa, jos sinne päin joskus sattuu! Minua ei historia juurikaan saa innostumaan, mutta tällainen elämys on jotain aivan muuta kuin keskiaikakoulutunnit.

Suppasin ensimmäisen kerran viime vuonna, ja se on todella hauskaa hommaa! Tällä kertaa sanoin reteästi osaavani jo alkeet. Höm, osasinkin, mutta muistin ihan keskeisimmän perushomman väärin. Nimittäin jalat, ne pitää olla haara-asennossa vierekkäin, ei peräkkäin niinkuin surffilaudalla. Muistin tämän opetuksen vasta kun oli vähän turhan myöhäistä. Mutta sitten sujui jo paremmin! Jalat balanssissa sain laudan tottelemaan ja jopa yhden jäniksen kyytiini. Salamatkustaja istui keulassa ja oli aivan onnessaan.

Oli ihana, rento viikonloppu. Tästä on hyvä aloittaa taas seuraava arkiviikko, pienessä nuhassa (hiton meri) ja sopivassa unirytmissä (pitäisi olla jo pedissä). Hyvää alkavaa viikkoa tyypit!