Viikonlopun villi menovinkki (ja resepti)!

9.7.2016

Pin This




Suuresti fanittamani Satokausikalenteri julkaisi eilen viikonlopun menovinkin. Se oli kuva mustikkametsästä.

Nerokasta.

Otimme vinkistä heti vaarin ja suuntasimme metikköön. Minä kauhoin menemään poimurilla, mies, lapsi ja äitini käsipelillä. Enkä kyllä osaa sanoa, kumpi on loppujen lopuksi parempi tapa - toki poimurin kanssa tulee roskaa ja lehteä mukaan, mutta se on kuitenkin niin pirun nopea. Mieluummin kulutan vähemmän aikaa hyttysten armoilla metsässä ja perkaan marjat kotona. 

Mustikkakipot tulivat äkkiä täyteen marjoja ja kädet hyttysenpistoja, lähdettiin kotiin piirakantekoon. Muistan joskus kaaaauan sitten tehneeni yhden pullataikinapohjaisen piirakan, mutta nyt teki mieli kokeilla murutaikinaa. Onnistui erinomaisesti, lämmin suositus!


Vegaaninen mustikkapiirakka

(piirakkavuoan halkaisija 24 cm)

6 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
ripaus suolaa

Sekoita kuivat ainekset keskenään.

250 g tummansinistä Keijua
noin 0,5 dl mantelimaitoa (tai muuta kasvipohjaista maitoa)

Sekoita hieman pehmennyt margariini taikinaan. Lorauta maitoa mukaan vähän kerrallaan, kunnes taikinalla on sopiva koostumus. Anna taikinan levätä jääkaapissa vähintään 15 min.

Kaulitse puolet taikinasta leivinpaperille. Paina taikinan keskelle piirakkavuoka ylösalaisin ja keikauta taikina vuokaan. Painele pohjalle ja reunoille. Paista taikinapohjaa uunissa 200 asteessa noin 5 minuuttia.

6-7 dl mustikoita
3 rkl (hillo)sokeria
3 rkl perunajauhoja

Sekoita mustikat, sokeri ja perunajauhot keskenään. Levitä mustikat esipaistetun pohjan päälle.

Muotoile lopusta taikinasta levy ja leikkaa pitkiksi suikaleiksi. Muodosta mustikoiden päälle taikinasuikaleista ristikko. Muotoile vielä reunoille taikinapötkö. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa 15-20min, kunnes päällä oleva taikina on saanut väriä. Anna jäähtyä ja sirottele päälle tomusokeria halutessasi. Vedä ääntä kohti esim. jäätelön kanssa :)






Rane on kingi

7.7.2016

Pin This











Kaksikymmentäyksi vuotta olen näitä kulmia talsinut. Aleksintorin alakerrasta on tullut ostettua muutaman kymmenen sentin pullaa, yläkerrassa taasen kuunneltiin Lady Gagan Poker Facea ja juostiin osa-aikastevaria karkuun. Kahverista sai halvimmat purkat purkkakoneesta ja sellaisia limakäsiä myös - tiedätte niitä, jotka venyvät ja vanuvat ja tarttuvat kaikkialle.

Kerava on rakas. Todella todella rakas. Keravan lumoa on yllättävän vaikea selittää ulkopaikkakuntalaisille, mutta yritän: kaikki kulminoituu rautateihin. Kun on ollut pitkään reissussa muualla, ja tulee junalla Keravalle, fiilis on samanlainen kuin kotiovesta astuisi. Tänne minä kuulun.

Kuitenkin kaiken maailman tapaan, Keravakin muuttuu. Muutos on ollut murheellinen, ainakin tähän asti. Liikekiinteistöt toisensa perään ovat jättäneet ydinkeskustan, tilat ovat autioituneet ja seisoneet tyhjän panttina. Keskarin sivuille on kirjoitettu monesti että mikä maksaa mikä mättää, mikseivät herra isoherrat laita hyvää tilaa käyttöön. Syytä en tiedä, tietäneekö kukaan.

Tähän asti meininki on ollut siis tämä. Mutta nyt paistaa aurinko tänne risukasaan nimeltä Kerava. Purkutaide-niminen projekti nimittäin aloitti kesän alussa. Ja. Se. On. Upeaa.

Purkutaide on graffititaiteilijoiden projekti Keravan hylättyjen liikekiinteistöjen seiniin. Projektin vetäjänä toimii Jouni Väänänen, ja taiteilijoita on värvätty toista kymmentä. Purkutaiteen tavoitteet ovat luoda kaupunkilaisille uusia elämyksiä ja toimia ennakkotapauksena - koska tietenkin hylätyt, purku-uhan alla olevat kiinteistöt voitaisiin valjastaa kulttuuritoimintaan.

Minä en ole graffitispesialisti, mutta tästä katutaiteesta tykkään. Nämä eivät ole sellaisia teoksia, joiksi graffiti mielestäni usein mielletään. Nämä ovat esittäviä kuvia, kantaaottavia kuvia, värikkäitä kuvia, piristäviä kuvia, taidetta. Purkutaide-projekti jatkuu vielä hyvän matkaa elokuulle, ja teoksia on tulossa siis runsaasti lisää.

Tällä hetkellä Purkutaidetta pääsee ihailemaan ympäri Kahveria - ja sen alla, parkkihallissa nimittäin -, Aleksintorin yhdellä seinällä ja Petterin kiinteistössä. Petterin rakennuksen seiniin on ilmestynyt muutakin infoa: siellä voi veloituksetta järjestää vielä tänä kesänä oman tapahtuman. Keikan, pop-upin, jumpan tai jonkun vastaavan. Aivan uskomattoman hienoa! Mies jo ehdotteli, että minä itse järkkäisin sinne jonkun massiivisen blogimiitin, mutta enpäs tiedä... katsotaan... :D



Neljäveen synttärihaastis

4.7.2016

Pin This

- Moi Viima. Onko ollut kiva synttäripäivä?
- Joo!

- Mikä on ollut kivointa?
- Kääntöpöytä!

- Mikäs sitten on kivoin leikki?
- Kääntöpöytä, kääntöpöytä!

- Ketä sun perheeseen kuuluu?
- Minä... ja äiti ja Kattikissa ja... Pisi!

- Pisi?
- Joo, Pisi! Isi-Pisi!

- Hahaha jaa. Mikä sun lempieläin on?
- Kattikissa.

- Millainen kissa on Kattikissa?
- Pörröinen.

- No niinpäs onkin. Hmm, mikä on sun lemppariohjelma?
- Muumit!

- Arvasin! Okei, viimeinen kysymys. Mitä sä sanoisit, jos saisit sanoa kaikille ihmisille jotain?
- Ää... en tiedä!

- Sano ihan jotain vaan! Terveisiä kaikille?
- Miau, miau!

- Miau niinku kissat sanoo?
- Miu, miau.

- Selvä.