#tb: Oispa kesä

23.11.2016

Pin This















Keravalta Hankoon ja sieltä Turun kautta Naantaliin matkattiin viime kesänä karavaanityylillä. Oli ihana reissu. Tällaisina synkkinä marraskuun iltoina iskee niin ikävä. Seuraavaa kesää odotellessa ♥

Tulevaisuuden tuulilasinpyyhkijät

20.11.2016

Pin This
Vaikka sitä on ikävä uskoa, päivät etenevät nopeasti. Äkkiä on ilta ja seuraava maanantai ja ensimmäinen adventti ja vuosi 2017 ja sitten pitäisikin jo olla seuraavassa elämänvaiheessa. Minun tulevaisuuteni tuulilasi on ollut aikansa huurussa, mutta nyt viimeinkin tuntuu, että näen kirkkaasti.

Yliopisto. Kuten mainitsinkin. Yliopistosta on tullut (lähes) (melkeinpä) (ehkä) ainoa vaihtoehto tulevaan. Olen tehnyt internets-researchia sen verran, että on hankala kuvitella enää muuta korkeakoulua tai opintopolkua yliopiston tilalle.

Olen kelannut ja hylännyt lukuisia urahaaveita. Ravitsemusterapeutiksi? Njä, ainoa mahdollinen koulutus olisi Kuopiossa ja vaatisi hiukkasen parempaa menestystä luonnontieteissä. Viittomakielen tulkiksi? Eih, yliopistotasoinen koulutus veisi Jyväskylään saakka. Opinto-ohjaajaksi? Tulkiksi? Presidentiksi?

Sitten lähestyin koulutustarjontaa käytännölliseltä kantilta: mitä oikeasti kannattaisi opiskella? Työllistymisen, mielekkyyden, kiinnostuksen ja käytännön kannalta. Päädyin viimein Helsingin yliopiston käyttäytymistieteisiin. Ensimmäisenä vaihtoehtona haen yleistä ja aikuiskasvatustiedettä lukemaan. Työllistyminen tapahtuu laajalla sektorilla ja käsittääkseni tätä pääainetta on helpompi päästä lukemaan kuin esimerkiksi luokanopettajuutta.

Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa suuressa osassa on nk. VAKAVA-koe. Se on pääsykoe, joka koostuu joka vuosi uudesta materiaalista (julkaistaan ensi vuoden alussa). Tämä sama VAKAVA-materiaali pätevöittää hakemaan samassa kokeessa useampaan käyttäytymistieteiden alalajiin: luokanopettajaksi, lastentarhanopettajaksi, erityispedagogiksi ja kasvatustieteilijäksi. Yhden pääsykoemateriaalin hallitsemalla voi siis päästä hakea useampaan alaan.

Tähän tulevaan VAKAVA-kokeeseen nyt aion sitten panostaa. Olen jo ilmoittautunut Valmennuskeskuksen valmennuskurssille ensi maaliskuulle. Uskon ja toivon siitä olevan apua pääsykoeopiskelussa!

Logopedia, toinen vaihtoehtoni, ei kuulu VAKAVA-kokeen piiriin. Siinä on siis eri materiaali pääsykokeissa, kokonaan eri lukeminen ja valmistautuminen. Aion kuitenkin hakea sinnekin, perehtyä ja treenata. Puheen ja kommunikoinnin tutkiminen kiinnostaa kuitenkin sen verran, etten tahdo jättää mahdollisuutta käyttämättä. Minulla ei autoa eikä ajokorttia ole, joten tämä metafora kannattaisi ehkä päättää tähän, mutta sanonpa silti: logopedia on vararenkaani, jonka asennuksesta toivon oppivani riittävästi kevääseen mennessä.

Yhteishaussa saa jäsennellä kuusi eri alavaihtoehtoa. Minun järjestyksessäni viimeisenä tulee olemaan Humakin viittomakielen tulkin tutkinto. Viittomakieltä en ole edelleenkään hylännyt pohdinnoissani, vaikkei se ykkössijalla olekaan. Se on varavaihtoehdon varavaihtoehto. Jos ei sinnekään sitten natsaa, ei sitten mihinkään (koputan puuta).

Myönnän: kärsin ihan jäätävästä tulevaisuusahdistuksesta. Vaikka vatvon näitä asioita päivittäin, vaikka pääsykokeet tulevat jatkuvasti lähemmäs, vaikka tulevaisuus on nykypäivää, silti vain ahdistaa. Joka kerta yliopiston sivut avatessani henkeä salpaa hiukan. Tunteen alkuperää on vaikea selittää - minähän toivon pääseväni opiskelemaan. Tottakai toivon. Toivon hienoa uraa ja tähtään pitkälle. Silti samalla tahdon jäädä tähän elämänvaiheeseen junnamaan, tuttuun ja turvalliseen työssäkäyntiin matalapalkka-alalla.

Ymmärtääköhän kukaan, mitä meinaan? Vaikka nyt onkin suunnitelma valmis, vielä puuttuu toteutus. Tulevaisuuden tuulilasi on pyyhitty, mutta maileja vielä edessä.

Jalat irti maasta ja liikkeelle

17.11.2016

Pin This


Minun vakkarikuntosali, FitnesSpa, uudistui hiukan kesän lopussa. Yksi ryhmäliikuntatiloista muuntui ilmastudioksi. Sinne ripustettiin suuria, kirkkaita kankaita liikkumista varten. Syntyi ilmatunnit - akrobatia, jooga, pilates ja venyttely - osaksi muutenkin runsasta ryhmäliikkapalettia.

Sain tulla testaamaan tunteja. Joku saattanee muistaa ryhmäliikuntakammoni, se ei ole juuri lieventynyt, mutta tämä vaikutti niin spesiaalilta että toki oli lähdettävä kokeilemaan.


Ilmavenyttelystä pidin kovasti. Olen lähiaikoina muutenkin innostunut venyttelystä ihan uusilla leveleillä (olen vihdoin tajunnut miten kroppani toimii? tai jotain?) ja kankaat toivat tuntiin oman hauskan lisänsä. Ilmavenyttelyssä tuntui löytyvän aivan uusia tapoja nostaa koipea ja avata selkää.

Venyttely sisälsi alkulämpän ja loppuverryttelyn, kuten myös muut tunnit, joten ei tietenkään ihan kylmiltään alettu oikaisemaan ruotoa. Jotenkin itsekseen venytellessä tulee vain vedettyä ne samat liikkeet läpi ja tällä ilmatunnilla vasta huomasinkin, miten venyttelykaavoihini kangistunut olen. Ennen ilmavenyttelyä olin juossut pätkän juoksumatolla, mutta tunnin ansiosta seuraavan päivän lihaskivut olivat lähes tiessään!


Ilmajoogassa ilmastudion valot olivat himmennetty ja tunnelma rauhallinen. Kangas levitettiin huljuttelemalla auki ja sinne kömmittiin sisään kuin perhosentoukka koteloonsa. Siellä sitten keinuttiin, rentouduttiin, mietittiin ja hengiteltiin aivan aluksi. Tällaiselle riippumattoelämää rakastavalle hipille tuo oli aivan ihastuttava rentoutus- ja hengitysharjoitus.

Jooga kankaan kanssa oli todella keveän näköistä ja ajoittain raskaan tuntuista. Liikkeet olivat hallittuja ja kangas kannatteli mukavasti. Asanat eivät ole itselleni entuudestaan tuttuja, mutta vasta-alkajakin pääsi hyvin kärryille, mitä missäkin vaiheessa kuuluu koukistaa, ojentaa, venyttää tahi rentouttaa. Tunnin jälkeen sekä mieli että keho olivat todella rennossa olotilassa.


Akro sen sijaan alkoi vauhdikkaammin. Ensimmäinen havaintoni ilma-akrobatiasta oli, että kylläpä osasin aliarvioida tunnin lahjakkaasti. En minä lajia ihan lastenleikiksi luullutkaan, mutta akro yllätti rankkuudellaan todella! Puolessa välissä tuntia keikuin jossain lattian ja katon välissä, ohjaaja yritti opastaa liikkeen seuraavaan osioon tyyliin "Ota siitä kankaan yläreunasta kiinni" ja minä olin vain että "MILLÄ LIHAKSILLA!?"

Oli ihan huippuhauska tunti. Paljon ylösalaisin roikkumista, paljon näppivoimia ja jonkin verran sotkeentumista kankaaseen. Rakastuin akron menevyyteen ja simppeleiden temppujen näyttävyyteen sen verran, että olen osallistumassa tunnille kohta jo viidettä kertaa.


Nämä tunnit olivat jokainen sopivia aloittelevalle ilmailijalle. Ohjaajat ovat osaavia ja kiertelevät kankaiden joukossa opastamassa liikkeissä, jotta varmasti jokainen osaisi oikein. Ilmastudion käytännöistä voit lukea lisää täältä.

Kaiken kaikkiaan ilmatunnit ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu. Jokainen laji on erilainen maassa ja ilmassa, tietenkin, joten voisin sanoa, että vaikkapa jooga ja ilmajooga ovat melko poikkeavia keskenään. Kangas antaa pelivaraa ja varmuutta liikkeisiin, parantaa liikkuvuutta, saa kehon tuntumaan kevyeltä ja tukee tarvittaessa. Ilmatunneista tuli itselleni pienestä arastelusta huolimatta kiva rutiini viikkoihin ja vaihtuvuutta treeneihin!

Yhteistyössä FitnesSpa